Liikunta ei ole kuulunut minun arkeeni nuoruudessa. Kuntosali treenit aloitin vasta aikuisiällä, ennen sitä harrastin vain hyötyliikuntaa. Minulla on kuoluiästä asti ollut ongelmia polvien kanssa, siten että polvilumpiot meni aina välillä sijoiltaan liikuntatunneilla. Siitä minulle jäi pelko harrastaa aktiivisesti liikunta. Kävin vaivani kanssa lääkärissä ja fysioterapiassa, mutta en saavuttanut sitä että olisin alkanut luottamaan siihen että polvi ei pettäisi alta.
Tilanne meni niin pahaksi, että kun aloitin työni lähihoitajana minun oikea polvi meni säännöllisesti sijoiltaan, niin että lopulta menin työterveyshuoltoon ja sain sieltä lähetteen erikoissairaanhoitoon. Siellä tehtiin leikkauspäätös, sitä päätöstä en ole katunut koskaan.
Polven kuntoutus kesti pitkään, mutta silloin päätin että haluan harrastaa liikuntaa ilman että tarvitsen pelätä sitä että polvet ei sitä kestä. Kun olin saanut kuntoutuksen niin pitkälle että pystyin aloittamaan kuntosaliharrastuksen, lähdin etsimään sopivaa salia itselleni. Treenasin aluksi omin päin, kunnes huomasin että minulla oli hankalaa pitää motivaatiota yllä ja halusin myöskin kasvattaa lisää lihasmassaa ja tuntui siltä että treenit eivät edistyneet toivomallani tavalla. Huomasin myös että jaloissani olivat vielä valtavat puolierot polvileikkauksen jälkeen.
Silloin päätin että palkkaan pt:n joka sunnittelisi minulle treenit niin että saavuttaisin tavoitteeni ja saisin sillä tavalla ylläpidettyä motivaationi treenata. Silloin oma kuntosali harrastus sai tuulta allensa. Siitä asti olen harrastanut kuntosali harjoittelua, tavoitteet ovat matkan varrella vaihdellut elämäntilanteen mukaan.
Liikunnan pitää olla hauskaa ja mielekästä tehdä, silloin se myöskin tukee meidän hyvinvointia.
Mukavaa päivää sinulle!
Malin
Onko sinulla kysyttävää, ota yhteyttä!